tiistai 23. lokakuuta 2018

Liikkumisen ilot ja surut


Koska mun kokemus liikkumisesta kipeällä selällä/koivella on nyt ollut hyvä ja voimaannuttava, 
jaan vähän sitä teille. Ehkä jollekin, jonka iskias meinaa halvannuttaa-on tästä hyötyä.

Sain muuten uuden SUUNTO-merkkisen aktiivisuusrannekkeen, josta oon tykännyt tosi paljon!
Jos kiinnostusta on niin voin tehdä siitä oman erillisen postauksen jossain kohtaa?





Sain niin hyvän tarjouksen lähisalilta loppukesästä,
että en jäänyt miettimään vaan tartuin tilaisuuteen heti vaikkei ollut haisuakaan kuin monta kertaa sinne kykenen menemään.
Nyt takana pari kuukautta salia ja hyvin kevyttä jumppaa, sekä lukuisia ajatuksia siitä miksi ylipäätään taukoa liikunnassa pidin. Pidän paljon enemmän siitä Maicusta joka liikkuu ja on energisempi, kun siitä joka väsyy helposti ja hautautuu sohvan nurkkaan. Sen lisäksi että liikunta tekee hyvää kropalle, se tekee sitä myös mielelle ja joka kerta olen tullut salilta hyväntuulisena kotiin.

Tähän asti mun treenit ovat toki vain koostuneet reippaasta kävelystä tai vain kävelystä (kehoa kuunnellen) juoksumatolla, cross trainerista, porraskävelystä, pilateksesta, syvävenyttelystä ja joogasta .
Salitreenissä oon keskittynyt yläkroppaan ja jalkoihin niinä päivinä kun se on ollut kivulta mahdollista, selkää en uskalla tehdä luonnollisesti tässä tilassa ollenkaan vaikka sitä pitäisikin vahvistaa.
Sen aika tulee vielä.

Tämä omaa kroppaa kuuntelemalla liikkuminen on ollut hyväksi, vaikka se ei iskiasta olekaan parantanut. Voin vain kuvitella kuinka paha se olisi ilman liikuntaa.
Senkin kun olen kokenut, etten pysyynyt liikkumaan yhtään edes lääkittynä.
Kevyttä venyttelyä vähintääkin joka päivä ja reippaasti askelia.
Mieluiten talsisin sen 10000 joka päivä, mutta jokainen askel on kotiinpäin vaikka vähän kipeääkin tekeekin . Toisaalta en ilman vahvaa kipulääkitystä liikkuisi yhtään, joten....
Toki hyvä pitää myös lepopäiviä, mutta liikunta ei pahenna jos ei parannakaan eli
on aina hyväksi.

Selkään on piikitetty kortisonia, turhaan, kuvattu magneetissa ja löydöksien jälkeen sain
viimein tiedon että se on syytä leikata. Tänään sain jo leikkauspäivänkin joka parin viikon päästä.
Oon niin helpottunut. Vaikka se ei takaa kivutonta loppuelämää, on mahdollisuus että vaiva pysyy poissa kokonaan.

Ilman jatkuvaa lääkitystä en ole selvinnut, kipu on niin lamaannuttava pakarasta nilkkaan asti, 
että ilman kipulääkettä en olisi selvinnyt yhdestäkään päivästä saati pystynyt liikkumaan. 
Ikävää että vain lääkittynä pystyy liikkumaan, mutta se on ainoa tie eteenpäin. 
Jokainen jolla ollut iskias tai noidannuoli tietää kuinka kipu halvaannuttaa. 

Olen myös meditoinut, koska uskon kehon ja mielen yhteyteen - kun mieli on rauhallinen, rauhoittuu kroppakin. Ihana ystäväni on myös energia hoitanut minua ja uskon että näillä kaikilla on vaikutusta siihen että olen selvinnyt näinkin hyvin tämän kivun kanssa.




Syömisten suhteen mennään terveellisellä, mutta rennolla otteella. 
Paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia ♥
Toki herkuteltukin on, enemmän kuin laki sallii mutta täältä noustaan vielä.

Onko siellä selkävaivaisia?
Entä ootko syksyn myötä aloittanut jotakin uutta harrastusta tai käytkö säännöllisesti jumpissa/salilla?

Maiccu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Leikkaussuunnitelma välilevynpullistumalle

Ihanaa, että tänne on jo löytänyt monta lukijaa ♥  Kiitos ♥ Nyt on käyty tapaamassa hoitsua,  leikkaavaa neurokirurgia ja   ...